lauantai, 22. lokakuu 2011

Odottamisen onni

Raskausaika on kokonaisuudessaan ainutlaatuinen mahdollisuus naisen elämässä, nainen tuntee masussa muuttumisen alkiosta sikiöksi ja lopulta vauvaksi, ja kasvaa yhdeksän kuukauden aikana tulevaan äitiyteen, tavalla tai toisella. Miehellä ei valitettavasti ole mahdollisuus kokea samaa ja kuitenkin miehen odotetaan olevan isä jo heti vauvan elämän alkumetreillä. Mies saa hetkittäin kurkistaa maha-asukin maailmaan ultran kautta, mutta siinä kaikki. Ensimmäinen todellinen välähdys miehen tajuntaan voi tosiaankin olla vasta lapsen syntymä. Tämä meidänkin tulisi tajuta, vaikka vaikealtaahan se tuleekin olemaan. 

 

 

Lapsi:
Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa
eikö onnensa lintua myös kiinni saa
miksi taivas niin kaunis ja siintävä on
sano ootko sä toisinaan myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa
onko tuutuna sen meri, taivas vai maa
miksi pääse en lintujen luo lentämään
miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?

Isä:
Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa
onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa
siksi taivas on kaunis ja siintävä niin
ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan
ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois
kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.

Lapsi:
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun
kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.

Isä:
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.

Lapsi:
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen
syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.

Isä:
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain
ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain.

torstai, 20. lokakuu 2011

20+3

Enään neljä yötä, ja kolme päivää rakenneultraan, mitä en malta odottaa, en sitten millään. Vauva on potkutellut tänään taas hirmuisesti. Olo on ollut ok, pieni pääkipu meinas yllättää, johtuen tosin varmaan siitä, kun ulkoilu on jäänyt vähän vähemmälle tänään.  Hirvee väsymyskin taas ollut koko päivän, pitkät päiväunetkin ehditty jo ottaa. Jos sitä vaan suosiolla painus pehkuihin. Unia kaikille! :)

keskiviikko, 19. lokakuu 2011

Heissulivei.

Nyt onkin sitten avattu tili tulevalle pienokaiselle, jonne sitten säästöt saa laitettua ennenkuin lapsi on ite siinä iässä että tilin saa käyttöönsä! Tänään olo on ollut taas hurjan hyvä, eikä edes pääkipua ole havaittavissa. ( ainakaan vielä ) Vauva potkutteli taas aamulla hurjaa vauhtia, ja sydänäänetkin on jo kotoa käsin ehditty kuunnella, se on asia josta pidän paljon! Kohta ruoan kimppuun, nälkä alkaakin jo vaivaamaan. Palaan taas!  

tiistai, 18. lokakuu 2011

Jooga & raskaus

Pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen ajattelin yrittää joogaa, kerran sitä niin kovasti varsinkin raskausaikana suositellaan ja pidetään hyvänä sekä äidille ja vauvalle! Yritetään ensin kotona, ja katsotaan, josko vaikka innostuis lähtemään jonkunlaiselle kurssille.

 

http://www.manipura.fi/kurssit/raskaus_ja_synnytysjoogat.html

Joogaharjoittelusta on tutkitusti hyötyä raskausaikana sekä äidille että vauvalle. Venytysliikkeet ja hengitysharjoitukset auttavat sopeutumaan raskausajan muutoksiin. Ne helpottavat ja jopa ehkäisevät tyypillisiä raskausajan vaivoja kuten selkäkipuja, alaraajojen kramppeja, hengästymistä ja korkeaa verenpainetta. Hengitysharjoitukset parantavat kohdussa kasvavan lapsen hapensaantia. Jooga valmistaa myös synnyttämään. Se tutustuttaa omiin, uutta elämää luoviin voimavaroihin ja on omiaan vähentämään synnytyspelkoa. Joogaharjoittelu opettaa synnytysergonomiaa. Syvä hengitys ja erilaiset hengitystekniikat opettavat työskentelemään kivun kanssa ja säästämään voimia synnytyksessä.

Nyt vielä hetki telkkaria, ja sitten unille!

- Jenika & masuasukki -

tiistai, 18. lokakuu 2011

Raskaus alusta, nyky hetkeen.

 

Heippa!

Nyt toivottu blogi raskaudestani. Kerron teille kuitenkin koko odotusajastani tähän hetkeen saakka, kaiken minkä muistan, mitään kaunistelematta. Positiivisen raskaustestin tein 4.7, viikkoja oli silloin 5+3. Raskauteni ei ollut suunniteltu, mutta en pysty kuitenkaan sanomaan lasta vahingoksi, tai ei toivotuksi. Ensimmäisen neuvola-ajan sain heti seuraavalle viikolla. Jännitys oli hirveän kova ensimmäisellä neuvola käynnillä, olinhan täysin tietämätön mitä kaikkea raskaus pitääkään sisällään. Raskaus on jokaisella ihmisellä niin yksilöllinen, että et voi kaikkea oppia lukemalla pelkästään kirjoja, vaan vasta kun olet sen itse kokenut. Alkuraskauden ultrassa kaikki oli hyvin, eli taas turhaan jännitetty, nt oli 0,5mm, mitä kätilö kehuikin kovasti, samoin kuin sydäntä. Selvisin alkuraskauden helpolla, olin kyllä noin viikon verran tosi väsynyt, ja olisin voinut nukkua koko ajan, kellon ympäri, sekin meni ohi pian. Joitakin mielihaluja tuli vastaan, mutta niitäkään ei niin kamalasti. Ilman kipuja, pahoinvointia tai muita oireita selvisin viikolla 15 asti, kunnes pahoinvointi yllättikin kuin puun takaa. Ei minkäänlaista varoituksen sanaa, ja sitten mentiin, tätä kesti useita viikkoja, ja kärsin myös kovasta pääkivusta. Työssä käyminen meni päiväpäivältä vaikeammaksi. Viikkoja kertynyt nyt 20 (20+1), ja pahoinvoinnit poissa. Olo on erinomainen, mitä joinakin satunnaisina päivinä pääkipu yllättää. Selviä liikkeitä olen tuntenut nyt parin viikon ajan, enään 7 päivää, kun rakenneultra odottaa, ja saamme tietää pikkuisen sukupuolen.

 

Palaan pian, onnellisin äiti ikinä.